Ilos pittää ellää vaiks päivä vähemmä: Kong Lor cave ja rakettifestarit

Olin antanut jo aika päiviä Terolle lievän autismin oireyhtymän diagnoosin katsellessani kuinka Tero saattaa hukuttaa viikkokausia kirjojen, tietokoneen, kitaran kielten rämpyttelyn ja eritoten nukkumisen parissa. Eräänä iltana Tero pääsi yllättämään. Hän väänsi puolituntia kunfuliikesarjoja hotellihuoneemme lattialla ja minä yritin kehitellä kuumeisesti uutta diagnoosia, jossa autismi yhdistyisi jollain eriskummallisella tavalla hyperaktiivisuuteen. En kerennyt saamaan uutta diagnoosia valmiiksi kun Tero jo tokaisi että nyt kaivattaisiin jotain aktiivista toimintaa. Lauseessa oli selkeästi totuuden siemen. Matkapäivämme olivat alkaneet käymään todella vähiin ja nyt oli viimeinen hetki laittaa mietintämyssyt päähän, jotta saisimme vähistäkin päivistä vielä jotain kaavittua irti.

Koskituubailusta emme olleet kuulleet montaa ylistävää sanaa keneltäkään, joten innostuksemme sitä kohtaan oli vähän sen mukaista. Kalliokiipeilymahdollisuudet Tha Kaekissa herätti meissä molemmissa kiinnostusta, mutta kun varusteiden ja oppaan hommaaminen osoittautui turhan hankalaksi, päätimme lähteä katsastamaan Kong Lorin mahtavaa luolaseikkailua.

Kong Lor osoittautui loistavaksi valinnaksi. Pääsimme pitkästä aikaa pois kaupunkien vilinästä maaseudun rauhaan. Kong Lorin kylä on asukasluvultaan tuskin Kullaata isompi paikka, joka sijaitsee vuorten keskellä kaukana kaikista interneteistä ja muista nykyajan hömpötyksistä. Kuorma-autobussikuskimme jätti meidät yhteen kylän viidestä majatalosta, jossa saimme varsin leppoisan vastaanoton paikalliselta isäntäperheeltämme. Huone oli halpa ja kaiken kukkuraksi pääsin useampaan otteeseen nauttimaan illallista isäntäperheemme kanssa, jossa minulle tarjottiin mm. jonkun eläimen varpaita ja kauan odottamaani isännän itse tekemää riisiviinaa.

Kong Lorin maisemaa ja traktoreita

Kylän ohi kulkee Kong Lorin joki, joka virtaa vuoren lävitse arviolta n. 5 km:n matkan. Virrannut vesi on varmaankin kaivertanut ajansaatossa koko vuoren ali kulkevan suunnattoman suuren luolan. Kuulostaa ehkä monen korvaan aivan pähkähullulta ajatukselta, mutta voin sanoa että totta se on. Maksoimme kahdesta venemiehestä ja veneestä n. 10€ ja he ajeluttivat meidät vuoren läpi ja takaisin. Siellä oli tosi pimeää ja ihmeellisen näköisiä kivimuodostelmia, eikä se loppujen lopuksi niin kauhean ihmeellinen edes ollut - iso tyhjä luola, pari hassua lepakkoa nähtiin katossa roikkumassa.

Kong Lorin joki ja takana häämöttää luolan suu

luolan suu ja taustalla meidän vene ja soutajat

Hassunnäköisiä kivimuodostelmia

Ja toisesta päästä ulos

Ajoituksemme Kon Lorin visiitille oli loistava - samana viikonloppuna siellä järjestettiin kaksi päivää kestävät rakettifestivaalit. Kylän asukkaat väänsivät itse rakettinsa bambun varresta pätkityistä putkiloista ja ruudista. Rakettien tekeminen on täällä hienoa käsityötä, jota tehtiin asiaan kuuluvalla hartaudella ja pieteetillä. Isäntämme aloitti aamulla vääntämään rakettia ja nikkaroi vielä iltahämärässä viimeiset naulat rakettiin.

Isäntämme nakuttaa ruudin piukkaan bamburaketin sisälle

Kylän keskelle oltiin rakennettu esiintymislava, jossa paikalliset iskelmätähdet luukuttivat biisejään volyymit kaakossa tai todennäköisesti volyyminsäätömahdollisuus oltiin jätetty pois. Paikallinen tapa on että musiikki soitetaan täysillä ja jos ääni vähän säröytyy, niin ketä kiinnostaa! Musiikki ja raketit paukkuivat ympäri vuorokauden, itse yritimme vähän nukkuakin välissä, mutta paikalliset taisivat painaa samoilla silmillä koko festareiden ajan. Toisena päivänä Teron kisakunto alkoi hiipumaan, itse vielä yritin painaa saksalaisen parivaljakon ja paikallisen akkalauman kelkassa. Naisetkin ottavat täällä hienosti kaljaa! Vettä tuli välillä taivaalta ja sähkötkin katkesivat varmaan puoleksi tunniksi, mutta meininki oli mitä mahtavin. Hiekka vaan pöllysi kun koko elämän kirjo aina pikkupojista vanhoihin akkoihin pisti jalalla koreasti Laolaisen iskelmän tahtiin.