maanantai 11. huhtikuuta 2011

Viimeinen lokimerkintä

Jos luet tätä, tee se pukeutuen mustaan, sillä ennen niin iloinen duettomme on haaksirikkoutunut Bangkokiin, Banglamphun turmeltuneeseen ja saastaa sykkivään sydämeen. Tämä sieluttoman muovikrääsän mekka ja jokaisen itseään tiedostomattomasti vihaavan dreadlockhipin shangri-la saa kyseenalaisen kunnian olla reissumme viimeinen etappi ja samalla vastenmielisin paikka, mihin matkamme aikana olemme eksyneet, vieläpä kahdesti.

Ennen pienen ympyrämme sulkeutumista vietimme viikon Wansan perheen kestittävinä Chaiyaphumissa. Näin kalkkiviivoilla tapahtumista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin turhanpäiväiseltä, sillä samat saisset voi jauhaa kohta vasten kasvojakin tai kuten Elias asian esitti, jättää jauhamatta. Läiskein silti aikojeni ratoksi liudan kuvia tuohon alemmas, niin uskotaan sitten Suomessakin, että tuollakin suunnalla on käyty.

Talonrakennustalkoot

Krokotiili, tieteelliseltä nimeltään crocodiles oli mainettaan leppoisampi toveri
Elias trenaa paikallista poseerausta jossain Chaiyaphumin kerhossa
Avolavalla matkustaessa ilmastointi pelasi
Luonnonsuojelualueen vesipuiston näkymiä
Vesiputous virkisti kuumana päivänä
Vasemmalta lähtien: Tab, Phoy, Wansa, Nan ja Elias

Bangkokissa näimme hullun. Täti oli tööt tööt. Aikamme eturivin psykiatrit väittäisivät eukon tarvitsevan pilleriterapiaa, mutta kukapa ei näinä hulluina aikoina tarvitsisi. Kukkuu, perkele! Kohta tavataan!