Gili saaret

Blogimme on saanut huimat 9 lukijaa ja paineet kirjoittamiseen ovat kasvaneet valtaviksi.Tero yrittää kuumeisesti löytää sivustollemme mainostajia ja itse yritän hommata blogille pätevää ammattikirjoittajaa.. Mutta mennään vielä toistaiseksi omin voimin. Hyviä lukuhetkiä toivottavat Adios Eternalin pojat: Tero ja Elias!

Vietimme pari yötä Mataramin kaupungissa, josta olimme löytäneet reissun tähän asti halvimman majoituksen: n. 5,6 € kahden hengen huone sisältäen vielä aamupalan, joka oli kuitenkin melko vaatimaton. Tero löysi musiikkiliikkeestä itselleen kitaran ja pian jatkoimmekin jo matkaa kohti Lombokin luoteisrannikolla sijaitsevia Gili saaria. Gili saaret koostuvat kolmesta pienestä saaresta, kukin noin muutaman kilometrin halkaisijaltaan. Saarten ympärillä on runsaasti sukelluskohteita ja olimme kuulleet hyvää palautetta saarista matkalla vastaan tulleilta sukeltajilta.

Saavuimme  muutaman mutkan kautta Gili Travanganille, vaikka olimme tähdänneet rauhallisemmalle Gili Airille. Travangan on kolmesta saaresta vilkkain ja siellä sijaitsee saarten bailukeskus. Saimme saarelle rennon vastaanoton kun pitkätukkainen paikallinen majatalon isäntä viittoili meidät jo kaukaa majapaikkaansa. Isäntä oli musiikki miehiä ja innostui Teron kitarasta niin, että päätti illalla paukahtaa kämpillemme viettämään jamisessioita Teron kanssa. Tunnin jammailujen jälkeen isäntä alkoi jo kaupitella meille pilveä. Rehdin UPV tausta omaava Tero arvuutteli isännältä, että mahtaako kannabis ylipäätään olla aivan laillista Indonesiassa. Isäntä selitti että täällä saarilla se on ihan okei, saarilla on käytännössä yksi poliisi, jota ei kuulemma kiinnosta turistien pajauttelut. Hetkeä myöhemmin naapurimme Simo paukahtaa mitään varottamatta sisälle. Itse olin vähän hämilläni suomalaisesta naapurista ja isäntäkin herää kymmenen minuutin päästä ihmettelemään, että "mitä ihmeen kieltä te oikeen puhutte".

Tero ja Isäntä jamittelemassa

Hetken vaihdettuamme kuulumisia Simon kanssa ja kumottuamme pari Bintangia(Indonesia suosituin olut), päätimme lähteä katsastamaan Sama Sama - reggae baaria. Lonelyplanet - opus hehkuttaa Sama Samaa helposti Indonesian parhaaksi reggae baariksi, jos ei jopa koko kaakkois-aasian paras.. Ihan leppoisa paikka se olikin mutta parin ylihintaisen Bintangtuopin jälkeen Simo alkoi ehdotella siirtymistä huokeampaan Rudys baariin, jossa drinkit tehdään paikalliseen polttoviinaan. Simo kertoi myös innostuneena, että Rudysin nuoret baarimikot tarjoilevat paukkuja myös tuplina, joka tiputtaa drinkkien hintoja entuudestaan. 

Näiden puheiden jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä katsastamaan tätä hienoa paikkaa. Rommikola tuplana irtosikin 18 000 rupian hintaan(eli noin 1,5€). Kola oli helposti erotettavissa mausta, mutta rommia oli vähän vaikeampi löytää. Lisäksi juomat saattoivat vaikuttaa aavistuksen verran muistia huonontavasti ja Teron mukaan krapulakin antoi potkua pari astetta totuttua enemmän. Seuraavana päivänä yritimme pienessä krapulassa vaihtaa saarta Airille. Aamulautta meni menojaan, mutta iltapäivällä onnistuimme hilaamaan itsemme lauttaan ja saarenvaihto onnistui kohtuullisen hyvin muutaman hikikarpalon vuodettua ohimoiltamme. 

Rennot vastaanotot saivat jatkoa, kun majatalon isäntä tuli jointti huulessa esittelemään meille tulevaa huonettamme. Kohteliaan herrasmiehen tavoin hän tarjosi hatseja meillekkin, ja kohteliaan kieltäytymisemme jälkeen hän selitti taas että täällä saarilla se on ihan ok, että no problem. Löysimme yhdestä saaren rantakahvilasta myös rennon pizzavaihtoehdon, joka on tehty palvelemaan aitojen vegetaristihippien tarpeita. Happy pizza: tomato, onion, garlick, cheese, oregano, magic mushroom, ja koko lystillä on hintaa 100 000 rupiaa eli noin 8 €.

Tero ja lehmä

Viikko on pian täällä jo vierähtänyt. Terassin riippumattoa on kulutettu huolella ja terassin katossa saalistavien gekkoliskojen saalistamiskäyttäytyminen ja reviirinpuolustamiskuviot ovat käyneet itselle jo niin selkeiksi, että voisin kirjoittaa jokaisesta liskosta pienen eläinkuvan.. Välillä olemme aktivoituneet snorkkeloimaan rantavesiemme koralleja, joista on tullut bongattua mm. merikilpikonnia ja minun henkilökohtainen suosikkini, ihana mureena. Ajauduimme erään mureenan kanssa tilanteeseen, jossa katselimme metrin päästä toisiamme ja pieni paniikki oli itselläni jo melko lähellä.

Ilkeän näköinen Mureena

Koittakaa jaksaa krapailla ikkunoita. Meillä suurta kiusaa tekee riippumattomme solmut jotka porautuvat tunti tunnilta, makaamisen turruttamien selkälihastemme läpi, kohti selkärankaamme. Niin ja Tero käski sanoa että nopeastihan se talvi menee, että koittakaa nyt vaan jaksaa vielä pari viikkoa!