Bali

Heippa taas!

Saavuimme väsyneinä huonosti nukutun yön jälkeen Indonesian maankamaralle. Olimme heränneet jo aamuneljältä Phuketin dormimajotuksesta, jossa vieruspunkan hullu korealaispoika tsättäili facebookissa varmaan vielä kahden aikoihin yöllä (korealaispoika porsukutti päivät menemään muutaman tunnin yöunilla, minkä takia Tero antoi pojalle lisänimen hullu). Väsymys maksoi meille pienen oppitunnin verran, kun kaiken viisumisompailun jälkee tullivirkailijoiksi tekeytyneet lentokentän porttierit alkoivat repimään rinkkojamme. He kiikuttivat meidät rahanvaihtoon ja alkoivat ruinata tippiä, itse olin pee aa, mutta Terolta he onnistuivat ukottamaan melko sievoisen tipin. Hetkeä myöhemmin aloimme herätä taas todellisuuteen ja saimme tapahtuneesta hyvät naurut ja vielä useampaan otteeseen.

Sitten alkoi uusi tsemppaus. Lähdimme raivaamaan tietämme suunnattoman hellomistersuman läpi, mikä vaatii erinomaista mielenhallintaa. Onneksi löysimme mukavan ranskalaistytön, Marinan, joka onnistui neuvottelemaan yhden hellomisterin kanssa kohtuullisen diilin taksikyydistä Kutalle. Majapaikkaa etsiessämme puhkesi hirveä rannkkasade kuuro, joka sai tiet lainehtimaan. Marina tiedustile meiltä huvittuneena, että olimmeko katselleet Balin säätiedoituksia ennakkoon. Kahlasimme lainehtivia katuja poppikselle, josta tuskaisen tarpomisen jälkeen aika hyvä majapaikka löytyikin.

Ravintolassa sateensuojassa, Marina ja Tero

Kutan kadulta

Parin chillauspäivän jälkeen päätimme lähteä nöryyttämään paikallisia surffilautoja. Toisin kävi, laudat ja pulitoista metriä korkeat aallot nöyryyttivät meitä ja juottivat meille litrakaupalla ehtaa Balilaista merivettä silmittömän runtelemisen kylkiäisiksi. Aurinko porotti täydeltä terältä ja tajunnan lähteminen oli lähellä ensimmäisen surffitunnin jälkeen. Toinen meni lepposammin kun natsiopettajat eivät olleet enää huutelemassa vieressä ja tunti meni lähinnä laudan päällä makoillessa. Auringon uv-säteet antoivat meille taas aimoannoksen reissariuskottavuutta, ehkä kuitenkin asteen verran punertavan sävyn suuntaan..

Kolme yötä Kutalla riitti meille. Kuppi tuli täyteen kun kadulta oli tullut tarjouksia suurin piirtein: 5 tuhannesta taksikyydistä, 3 tuhannesta pyörän vuokrauksesta, 4 tuhannesta hieronnasta, 3 tuhannesta magik mushroomista, 2 tuhannesta viegraputkilosta ja  muutamasta piristävää vaihelua tuoneesta hasiksen kaupittelijasta. Lisäksi paikka oli täynnä turisteja ja etenkin kaikkien rakastamia brittituristeja.

Otimme bussikyydin Badangbaihin, joka vaikutti rauhalliselta pikkukylältä, mutta sieltä löytyy todennäköisesti maan sitkeimmät vanhat akat kaupustelemassa kankaitaan. Rannalta löytyi kuitenkin upeat korallit, jotka olivat täydellisiä snorklaukseen. Kalliit hinnat ja sitkeät kaupustelijat ajoivat meidät kahden yön jälkeen lauttaan, joka lähti kohti Lombokin saarta ja malariavyöhykettä.

Badangbain majapaikalta

Siina on meitsi ja tosi sitkea kaupustelija akka

Badangbain rannalla pojat kalassa

Bali jaa taakse