Arrivederci Thailand!

Ensipuraisu on rouskaistu ja edessä olisi vielä kolme lyhyttä, mutta levytyksen täytteistä kuukautta aikaa tehdä lähempää tuttavuutta Aasian osista reissaajien keskuudessa suosituimman eli Kaakkois-Aasian kanssa. Vaikka Thaimaa onkin jätettävä hetkeksi taakse ja otettava kurssi kohti Indonesiaa, lohduttaa tietää, että olemme palaava vielä huhtikuussa muutaman viikon ajaksi takaisin. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa. Parhaimmillaan Thaimaa tunkeutui koko voimallaan jokaiseen aistielimeen ja tarjoili uusia virikkeitä tuoksujen, makujen sekä äänien sekavassa kavalkadissa. Siihen nähden miten vähän kumpaakaan alunalkaen kiinnosti suunnitella reissua etukäteen, kaikki on mennyt yllättävän hyvin, tähän asti. Knok Knok.

Krabin maisemia Railay Beachin näköalapaikalta

Ennen saapumista Phukettiin, josta lentomme lähtevät,vietettiin muutama vourokausi tutustumalla Krabi Towniin ja sen ympäristöön. Speedboat kyyti seinäkiipelijöiden mekkaan, Railay Beachille vaikuttikin paperilla lupaavalta, mutta paluukyydin lähtiessä jo muutaman tunnin sisällä, jäi kosketus tähänkin turistipesään kovin pintapuoliseksi. Hetken mielijohteesta ja nettikirjoitusten rohkaisemina päätettiin ottaa minibussi ruotsalaisten turistien suosimalle Koh Lantalle. Väännettyämme tovi vittumaisen bussikuskin kanssa, saavuimme viimein Klong Nin Beachille, joka oli suurinpiirtein siellä päin saarta johon olimme pyrkimässäkin. Nupin kiristys haihtui kuitenkin nopeasti kun saimme laskea rinkat selästämme leppoisaan merenranta guesthouseen, levitää pyyhkeet tulikuumalle hiekalle ja heittää levyksi pillin imaisun päähän pineappleshakesta. Järjenvastainen aurinkokylpy kouli armotta herkkiä pohjoismaalaisia hipiöitämme ja parin päivän grillauksen jälkeen alkoi turistin nahka punoittaa asiaan kuuluvalla tavalla. Pakanamaisen auringon palvonnan riskejä saattoi myös kasvattaa allekirjoittaneen höveli suhtautuminen koko aurinkorasvaralliin ja Eliaksen huoleton kyllä-se-siitä-suttaantuu-lukemattakin-asenne. Siinä illalla ihaillessani Eliaksen tomaatin väristä selkää ajattelin huvikseni lukaista mitä paikalliset pakkasivat oikein raapustella aurinkovoidetuubiensa kylkiin. Pikaisen tarkastelun jälkeen päädyin lopputulokseen, että kädessäni oli jonkin sorttinen aurinkoöljy, joka oikeaoppisesti hiuksiin siveltynä, suojaisia niitä UV-säteilyltä. Noh, oppia ikä kaikki. Saattoi se siinä ihollakin jotenkin vaikuttaa. Yhtenä yönä Eliakselle nousi vähän lämpöä, mutta ei mitään niin vakavaa, etteikö sitä yksi hikisenä valvottu yö ja pieni vatsalaukun tyhjennys olisi parantanut. Kun akkuihin oli saatu jälleen virtaa ja uutuutta hohtavat snorkkelit testattua, oli aika sanoa kauniit hyvästit Lantan saarelle ja antaa henkensä jälleen kerran sekopäisen minibussikuskin arvaamattomiin käsiin.

"Polku" joka johdatti meidät keskellä vuoria piilotetulle laguunille

Laguuni tosin osoittautui lieväksi pettymykseksi laskuveden aikaan

Taustalla aukeaa merinäkymä guesthousemme terassilta Koh Lantalla

Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan selvisimme kuitenkin yhtenä kappaleena Phukettiin. Tästä riemastuneena päädyimme viimeisten iltojen kunniaksi kokeilemaan ensimmäistä kertaa tällä reissulla 10 hengen sekahuoneistoratkaisua eli dormia. Meininki oli hyvin kansainvälistä (pari sakemannia, yksi korealainen, muutama ranskalainen ja yksi intiassa syntynyt jenkki) ja seura enimmäkseen nuorta ja samanhenkistä. Phuketti itsessään oli lievästi ahdistava paikka, koska kaduilla kalpeaihoisen länkkärin on lähes mahdotonta kulkea ilman tusinaa perskärpäsiä hännillään myymässä rättejä, hierontaa, kyytiä, tyttöjä tai mitä ikinä. Ukottajia kyllä riittää ja ukotettavia jonoksi asti. Välillä tuntuikin, että paikalliset ovat opportunisteja suurimmasta päästä, sillä jos pientäkin tarvetta löytyy palvelulle, jota voisi ostaa rahalla, kohta sitä myydään tyrkyttämällä ovista ja ikkunoista. Kilpailu asiakkaista ja heidän muhkeista lompakoistaan käy kuumana, välillä ärsytykseen asti. Toisaalta on hyvä muistaa, että kaupunki on muokkautunut länsimaisten turistien tarpeiden mukaan ja se näkyy katukuvassa niin hyvässä kuin pahassakin. Useimmiten ongelma onkin omissa ennakkoasenteissa ja perisuomalaisessa ajattelutavassa. Suurin osa ihmisistä täällä on kuitenkin vieraanvaraisia ja mukavia. Säilyttämällä malttinsa ja hymyilemällä leveästi olemme selvinneet tilanteesta kuin tilanteesta, vaikkei kumpikaan osapuoli todennäköisesti ymmärrä sanaakaan siitä mitä toinen yrittää selittää.

Kiihkeä neuvottelu reggaen nykytilasta

Elias pääsi virittämään riippumattonsa Reggae Man Barin bungalowiin

Lento Phuketista lähti varhain aamulla ja laskeutui Balille Denpesarin lentokentälle aasialaisella täsmällisyydellä aavistuksen myöhässä. Indoneesian sadekausi otti uudet tulokkaat riemukiljahduksin vastaan ja ainakin seuraavan kuukauden ajan olisi tarkoitus ottaa rennosti, käydä ehkä muutamalla surffitunnilla, vuokrata oma lankku ja valua vilvoittaman sateen hellimänä kohti idän saaristoja. Tässä vaiheessa tahdon kiittää molempia lukijoitamme ja vääntäytyä kylkiasentoon päivänokosille.

Koittakaahan pärjäillä!