Jos luet tätä, tee se pukeutuen mustaan, sillä ennen niin iloinen duettomme on haaksirikkoutunut Bangkokiin, Banglamphun turmeltuneeseen ja saastaa sykkivään sydämeen. Tämä sieluttoman muovikrääsän mekka ja jokaisen itseään tiedostomattomasti vihaavan dreadlockhipin shangri-la saa kyseenalaisen kunnian olla reissumme viimeinen etappi ja samalla vastenmielisin paikka, mihin matkamme aikana olemme eksyneet, vieläpä kahdesti.
Ennen pienen ympyrämme sulkeutumista vietimme viikon Wansan perheen kestittävinä Chaiyaphumissa. Näin kalkkiviivoilla tapahtumista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin turhanpäiväiseltä, sillä samat saisset voi jauhaa kohta vasten kasvojakin tai kuten Elias asian esitti, jättää jauhamatta. Läiskein silti aikojeni ratoksi liudan kuvia tuohon alemmas, niin uskotaan sitten Suomessakin, että tuollakin suunnalla on käyty.
 |
| Talonrakennustalkoot |
 |
Krokotiili, tieteelliseltä nimeltään crocodiles oli mainettaan leppoisampi toveri |
 |
| Elias trenaa paikallista poseerausta jossain Chaiyaphumin kerhossa |
 |
| Avolavalla matkustaessa ilmastointi pelasi |
 |
| Luonnonsuojelualueen vesipuiston näkymiä |
 |
| Vesiputous virkisti kuumana päivänä |
 |
| Vasemmalta lähtien: Tab, Phoy, Wansa, Nan ja Elias |
Bangkokissa näimme hullun. Täti oli tööt tööt. Aikamme eturivin psykiatrit väittäisivät eukon tarvitsevan pilleriterapiaa, mutta kukapa ei näinä hulluina aikoina tarvitsisi. Kukkuu, perkele! Kohta tavataan!
